sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pelimiehet piknikillä

Lauantaina osallistuimme miehen työpaikan virkistyspäivään Donghaessa. Ohjelmassa oli pelejä, syömistä, pelejä, syömistä, pelejä ja syömistä sekä aika paljon myös juomista. Vaimotkin olivat tervetulleita, joten aamulla vedin tuulihousut jalkaan ja suuntasimme kohti puistoa aamuyhdeksältä. Tosin paikalle saapuessani huomasin olevani ainoa puolison ominaisuudessa saapunut, ja paikalla olikin noin kolmekymmentä miestä sekä tehtaan ainoa naispuolinen työntekijä ja minä. 

Muffineja ja raakaa mustekalaa, mikä ennakkoluuloton yhdistelmä!

Kylmäarkusta löytyi milloin mitäkin, enimmäkseen virvoitusjuomia, olutta, sojua ja välillä myös vesimeloneja

Päivän aikana oli tarkoitus pelata neljää eri peliä: korealaista verkkojalkapalloa, sulkajalkapalloa pomputtelukisana, lentopalloa sekä tynnyrijalkapalloa. Miehistö jaettiin neljään eri joukkueeseen, joskin pelaajat vaihtelivat joukkueissa aina sen mukaan, kuka ehti, jaksoi ja pystyi kulloinkin pelaamaan. Ja jotta panokset olisivat riittävän houkuttelevat, valittiin joukosta vielä päivän päätteeksi MVP eli most valuable player (paras pelaaja), suosituin pelaaja sekä symppispelaaja ja kunkin kategorian voittajalle oli luvassa muutamien kymmenien eurojen arvoiset lahjakortit. 

Taidonnäyte verkkojalkapallon otteista. Peli oli ikään kuin lentopallon ja jalkapallon yhdistelmä: kolme kosketusta per puoli, pallo pitää saada verkon yli ja pallo saa pompata maassa välillä. 

Sulkajalkapallon peliväline

Iän tuomaa kokemusta pomputtelukisassa

Ihan lyhyestä pelituokiosta ei suinkaan ollut kyse, vaan pelit alkoivat verkkojalkapallon merkeissä aamulla puoli kymmeneltä ja päättyivät lopulta jalkapallon rankkarikisaan iltapäiväviiden aikoihin. Koko päivä pelattiin ilman suurempia taukoja, joskin neljästä joukkueesta kulloinkin aina kaksi pelasi keskenään kahden joukkueen nauttiessa auringosta, ruuasta ja juomasta. 

Ja ruokaa olikin varattu käsittämätön määrä! Heti aamuyhdeksältä aloitettiin friteeratulla kanalla, mustekalalla, muffineilla, mansikoilla ja omenoilla sekä tietysti aamuoluella, kuten ilmeisesti asiaan kuului. Aamupalaa jatkettiin jouhevasti koko aamupäivän ajan, kunnes noin yhdentoista maissa laitettiin lihat grilliin ja panchanit pöytään, eli laatikoittain grillilihaa, useita annoksia valmispaketeissa olevaa sianpotkaa, normaalit kimchit, pinaatit, levät ja lisäksi vielä sämpylöitä. Ja juuri nauttiessamme grillin herkuista talouspäällikkö tulikin ystävällisesti kertomaan, että pikapuoliin aletaan sitten syömään. Siis lounasta, eli kanakeittoa. Joten grillauksen lomassa pöytään katettiin kanakeitot, riisit, lisää panchaneita ja jälkiruoaksi mansikoita sekä vesimelonia. Ja kun lounas oli ohi, pöytään ilmeistyivät mustekalat, raa'at kalat, korealaiset melonit, sipsipussit ja ja ja.... Ruokailu ei loppunut missään vaiheessa. Itse onneksi osasin irtautua pöydän äärestä ennen kuin halkesin. 


Grillimestari työssään

Perheen pienimmätkin osallistuivat lounaalle

Pelailut sujuivat koko päivän riemukkaissa merkeissä ja jokainen työntekijä osallistui peleihin kiitettävällä aktiivisuudella runsaasta sojutarjoilusta huolimatta. Pienen maanittelun jälkeen miehet saivat myös blogistin houkuteltua pelaamaan, ja lopulta takaraivossa piilevä kilpailuvietti veikin täysin mukanaan. Pelaaminen oli todella hauskaa, rentoa ja leikkimielistä ja joukkueet yllättävän tasavertaisia keskenään.  

Päivän mittaan paikalle ilmestyi työntekijöiden perheitä sekä firman yhteistyökumppaneita, jotka hekin osallistuivat yllättävän aktiivisesti pelailuihin. Muita naisia ei tosin kentällä juuri nähty, ainoastaan yhdessä lentopallopelissä taisi lisäkseni olla toinenkin naispuoleinen pelaaja mukana.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Lentopallopelit alkamassa

Pikkunälän yllättäessä voit ottaa lonkeron!

Aurinko lämmitti mukavasti pitkin päivää ja iltapäivällä alkoikin olla jo lähes teepaitakeli. Itse sain ainakin auringonpaistetta osakseni ja miehenkin nenä alkoi iltaa kohti punoittaa, eikä se ilmeisesti johtunut (pelkästään) juomatarjoilusta. Viiden jälkeen oli aika siivota piknikpaikka, pinota pöydät ja tuolit kasaan ja julistaa päivän voittajajoukkue sekä pelaajapalkinnot. Yllätys olikin melkoinen, kun itse blogisti valittiin päivän suosituimmaksi pelaajaksi! Ilmeisesti siis kova into korvasi puuttuvat pelitaidot ja täten sain lahjakortin kotiin viemisiksi. 

Tuloslaskenta käynnissä

Pelailujen jälkeen iltaa jatkettiin vielä possugrilli-illalliselle, josta suuri osa porukaa lähti jatkamaan karaokeen ja todennäköisesti kolmansille ja neljänsillekin jatkoille. Miehen kanssa kuitenkin päätimme säästää työkavereiden korvia ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Kyllä yksi karaoke viikossa saa riittää!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Sisäelintaivas

Alkuun heti varoituksen sananen: postaus sisältää paljon kuvia, joten vannoutuneimmat kasvissyöjät jatkakoot lukemista omalla vastuulla.

Keskiviikkona pääsimme viimein ystävämme Ericin ylistämään "intestine heaveniin" eli Gangneungin parhaaseen sisäelinravintolaan. Pelon- ja kiinnostuksensekaisin tuntein odotimme illallista, sillä emme oikeastaan tienneet, mihin olimme lupautuneet. Eric johdatti meidät torialueen sivukujalla sijaitsevasta ovesta sisään pikkuiseen keittiön ja huoneen yhdistelmään, jossa oli viisi grillipöytää ja mummo hääräämässä tiskin takana. Rehellisyyden nimissä voin todeta, että omin neuvoin en kyseiseen paikkaan varmasti olisi koskaan eksynyt, ja jos sitten olisinkin, niin todennäköisesti tennarit olisivat kääntyneet kynnyksellä takaisin. Mutta paikka oli kaikessa karuudessaan erittäin sympaattinen ja ilmeisen suosittu vanhemman väestön keskuudessa. Eric kertoikin, että mummun toiveena on pitää ravintola vanhemman väen paikkana, jonne nuorisoa ei liiemmin toivota jo entuudestaan vähäisiä istumapaikkoja viemään. Todellinen underground-meininki, siis!

Maailmalla on jo pitkään näkynyt ravintolatrendi, joka suosii avokeittiöitä ja ruoan valmistuksen seuraamista ravintolan puolelta. Noh, ravintolassamme ainakin pääsimme nauttimaan ruoanlaiton seuraamisesta aivan aitiopaikalta, kun pöytämme sijaitsi käytännössä suoraan keittiössä. Kaikki liha ja sisäelimet olivat erittäin tuoreita ja suoraan teurastajalta tulleita, ja hyvällä mielikuvituksella saattoi melkein kuvitella olevansa teurastamon takahuoneessa.

Ja pöytään istuuduttuamme alkoi grilli lämmetä:

Naudan ohutsuolta. Pitkän pitkä nauhamainen suoli kierrettiin grilliin keräksi, jossa se sai rauhassa kypsyä. Odotimme voimakkaampaa hajua (meitä oli varoitettu), mutta itse en ainakaan huomannut mitään erityistä tuoksahdusta.

Niskaa. Ja sopivasti rasvaa mukana. Kerroin Ericille, että Suomessa harvoin edes löytyy noin rasvaisia lihoja, sillä karja on jalostettu melko rasvattomaan kuntoon, jolloin Eric vaihdatti sen yhden hieman ohuemmalla läskikerroksella kuorrutetun viipaleen vielä mummulla: "Suomalaiset haluavat sitä todella rasvaista, voisiko tämän vielä vaihtaa?"

Elimet odottavat kypsennystä tiskipöydällä

Vähän sipulia mausteeksi...

Mummo hääräsi keittiössä koko illan tauotta. Eric kertoi mummon tulleen selkäleikkauksesta, jonka vuoksi työskentely on hänelle raskasta. Mutta mummo oli aurinkoinen ja ystävällinen ja teki paikan ilmapiiristä erittäin lämminhenkisen. Jos nyt tällaista "teurastamon takahuonetta" voi mitenkään lämminhenkiseksi kutsua...
Keittiömestari työssään.
Illallisen lomassa ehdimme keskustella sekä naapuripöydän pappojen kanssa että Ericin kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Enimmäkseen ruuasta. Eric kertoi olevansa erittäin iloinen siitä, että maistamme ennakkoluulottomasti kaikkea ja olemme niin innostuneita korealaisesta ruuasta. Hän kertoi itse etsineensä hyvää sisäelinravintolaa Gangneungista pitkään ja olikin tyytyväinen löydettyään mummun keittiön, sillä omien sanojensa mukaan hän ei niinkään pidä lihasta, mutta sisäelimiä hän suorastaan himoitsee. Outo juttu, en osaisi kuvitella kenenkään suomalaisen koskaan sanovan, että "ei mulle tuota pihviä kiitos, en niin välitä lihasta. Mutta ohutsuolta ja mahalaukkua voisin kyllä mielelläni ottaa".

Naapuripöydän papat olivat erityisen kiinnostuneita eksoottisista ruokailijoista ja seurasivat silmä kovana, mitä grilliimme laitettiin. Papoilla itsellään oli ruokana pannullinen tulista sisäelin-sipulisekoitusta, ja räpsäistyäni kuvan herkuista he ystävällisesti toivat meille maistiaiset annoksestaan. 

Pappojen tulinen sisäelin-sipulipannu

Maistiaiset. Yläoikealla röpelöinen pala on mahalaukkua. Rengasmaiset osat olivat ilmeisesti suolta ja vihreät tietenkin purjosipulia. Mahalaukku ei maistunut juuri millekään, tai ei ainakaan niin voimakkaalle, että sitä olisi runsaan chilin alta maistanut. Suutuntuma oli pehmeämpi ja "löysempi" verrattuna suoleen.

Takuulla parempaa kuin pekoni. Omat verisuonet huutavat hoosiannaa jo pelkästään kuvan katsomisesta, mutta oli se ihan oikeasti aika hyvää. Tässä vaiheessa taka-alalla oli menossa jo toinen kappale ohutsuolta, ja grillaus alkoi tuottaa tulosta rapsakkaan näköisenä pintana.

Ennen suolen maistelua piti ottaa vähän rohkaisua. SoMe ei tässä yhteydessä viittaa todellakaan sosiaaliseen mediaan, vaan soju-meksu -yhdistelmään eli snapsilasillinen sojua lasiin ja loput kaljaa.

Ääntä kohti. Söimme todellakin kaksi ohutsuolta, eli ihan varovaisen pienestä maistiaisesta ei ollut kyse. Mies kuvaili kokemusta sanoin "yllättävän hyvää", tarkoittaen siis, että aika paljon pahempaa oli odotettu. Kyllähän sitä söi, vaikka en nyt pihviä kuitenkaan suolistoon vaihtaisi, enkä osaa kuvitella, että mitään varsinaista himoa kyseiseen ruokalajiin kehittäisin. Maussa oli ehkä hieman maksamainen vivahde, ja suolen sisällä ollut tulikuuma, valuva ja vaalea mönjä poltti kieleni joka suupalalla. Itse suoli oli sitkeää, hieman purkkamaista, ja lopulta paras tapa olikin nielaista suolenpätkä suosiolla kokonaisena loputtoman jauhamisen sijaan.

"Jälkiruoka"

Tästä lihasta voin huoletta sanoa, että oli ehdottomasti yksi parhaista lihoista, mitä olen elämässäni maistanut. Täydellistä, pehmeää, mureaa, erinomaisen makuista ja grillissä juuri sopivan mediumiksi (tai jopa medium miinukseksi) kypsynyttä. 

Onhan se kauniin näköistäkin

Muutamien some-lasillisten ja noin kahden tunnin ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa iloisena ja tyytyväisenä kohti Ericin Bumpinia. Ja sen jälkeen karaokea laulamaan norebangiin. Ja sitten... Noh, täytyy vain sanoa, että hyväähän se ruoka oli, tosin sisäelimet aiheuttavat näemmä kamalan päänsäryn seuraavalle aamulle....

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Valikoimassa löytyy

Paikallisen supermarketin valikoima on kokonaisuudessaan melko erilainen verrattuna suomalaiseen koohon tai ässään. Sanomattakin on selvää, että ruisleipä- ja piimähyllyt loistavat poissaolollaan, mutta kiinnostavampaa onkin se, mitä kaikkea eksoottista täältä löytyy. Eilen tein kauppareissulla pikaisen inventaarion HomePlussan hyllyjen välissä, ja tässä pieni kokoelma paikallisista spesialiteeteista:

Merilevähylly. Noriarkit ovat suomalaisillekin tuttuja, mutta kuivattua merilevää löytyy myös suikaleina (keittoon) sekä pieninä palasina (minikokoisiin riisikimpbapeihin)

Kuivattua jotain. Näitä löytyy myös kokonainen hylly, ja luulenpa, että kyse on jonkinlaisesta kuivatusta juuresta, yrtistä tai mahdollisesti jopa sienestä. En ole vielä tällaista pussia ostoshihnalle kiikuttanut. (pikainen googletus näyttäisi, että kyseessä saattaisi olla Chwinamul-kasvi, joita Koreassa on ainakin 24 erilaista syötävää laatua).

Kalatiski, tottakai.

Ja heti kalatiskin vieressä kala-altaat. Myös mahdolliset merikorva- ja merimakkara- sekä simpukka-altaat. Ja muut lönöt.

Kuivattua kalaa ja lonkeroa (ei sitä nestemäistä). Näillä on hintaakin aikalailla (24 900 wonia on noin 17 euroa).

Kimchit ja muut panchanit. Kimchiä myydään usein myös irtomyyntinä tiskiltä. Tässä kuitenkin kaikenlaisia spesiaalilisukkeita mitä mielikuvituksellisimmissa marinadeissa.

Sipsihylly on valtava! Karkkihylly on ehkä pienempi kuin Suomessa, ja irtokarkkejahan täällä ei tunneta ollenkaan. Karkit koostuvat lähinnä viinikumeista, hedelmäpastilleista ja suklaasta, mutta sipseissä ja naksuissa löytyy. On maissia ja riisiä, katkaravun makuista, mustekalan makuista, possunmakuista, makeaa ja suolaista, pippurista, chilistä, sipulirengasta, popcornia, hummerisipsiä jne jne. Katkarapunaksujen kanssa pitää aina olla vähän varuillaan: osa maistuu todella hyvälle, mutta osa on kuin akvaariokalojen ruokaa. Tai no mene ja tiedä, mutta kuvittelisin että kalanrehu maistuisi ihan samanlaiselle.

Teetä riittää kokonaiseksi pitkäksi hyllyksi, ehkä jopa kahdeksi. Maissiteetä, ohrateetä, vehnäteetä, vihreää teetä, soijateetä. Lasten ja vauvojen teetä. Länkkärien liptonia ja twiningsia. Hedelmäteetä (tai ovatko ne nykyään Suomeksi "haudukkeita", jos eivät sisällä teetä?), yrttiteetä...

Nuudeleita. Mama-nuudelit eivät täällä juhli, joten mies toi mamaa tuliaisina Thaimaasta. Ehkä se auttaa myös koti-ikävään (ja opiskelijaelämän ikävään). Nuudeleitakin on tietysti lukuisia versioita: bataattinuudeleita, tattarinuudeleita (erityisen suosittuja tällä seudulla), maissinuudeleita, perunatärkkelys-riisinuudeleita, perunanuudeleita, vehnänuudeleita, tammenterhonuudeleita, kurpitsanuudeleita, vermisellinuudeleita ja niin edespäin...

Tofua. En kehdannut ottaa kuvaa varsinaisesta tofutiskistä (koska myyjä oli edessä), joten kuvamateriaali on alennuslaarista. Tofua myydään myös irtomyynnissä ja lisäksi pakattuina versioina on kuutiomaista sekä makkarapötkön näköistä, ja siitäkin löytyy pehmeää tofua (silken tofu) ja tavallista, kiinteämpää mallia.
Lisäksi voisi mainita vielä mittavan surimi- eli "ravuke"valikoiman, sojuvalikoiman, viinietikkamehuvalikoiman sekä pakastemanduvalikoiman. Myös soijamaitoja ja muita soijatuotteita löytyy hurjasti, esim. soijakastikkeita ja soijapaputahnoja. Ja tietysti riisiä löytyy joka värissä, muodossa ja koossa. Vihanneshyllyssä on yleensä paljon vihreää, esim. erilaisia salaatteja, pinaattia ja kaaleja, jotka ovat hinnaltaan edullisia. Hedelmäosastolla suosituimpia ovat korealainen meloni sekä persimon, mutta myös omena, banaani, mansikka ja viinirypäleet sekä korealaiset päärynät. Hedelmät ovat huomattavan kalliita verrattuna esimerkiksi kasviksiin. Marjoja on vähän, ainoastaan mansikoita olen nähnyt myytävän tuoreena; vadelmaa, pensasmustikkaa ja karpaloita saa kuivattuna tai pakasteena.

Kalan ostaminen on osoittautunut täällä melko hankalaksi. Kalatiskillä on kalan lisäksi myytävänä paljon erilaisia mustekaloja ja simpukoita, mutta niitä en ole uskaltanut toistaiseksi ostaa, kun en oikein tiedä, mitä niistä tekisin ja miten. Lohta löytyy yleensä aina joku yhden medaljongin pakkaus, sen sijaan erilaisia vaaleita kaloja on paljon tarjolla. Sekalaisia seafood-lautasia löytyy valmiiksi pakattuina, samoin sashimi-tarjottimia, mutta raa'an kalan syöminen pakkauksesta ei jotenkin vain houkuttele. 

Joskus kalakeiton houkutus saattaa yllättää, kuten kävi sunnuntaina, ja päädyimmekin sunnuntaipyöräilylle Jumunjinin satamaan. Jos joku olisi väittänyt minulle vuosi sitten, että pyöräilen viisikymmentä (kyllä, viisi ja nolla!) kilometriä raa'an kalan ja ruotosopan takia, niin kyseessä olisi ollut mielestäni vuoden paras vitsi. Mutta sashimia oli saatava, joten vastatuulta uhmaten ja suu ja silmät täynnä hiekanjyväsiä poljimme kala-aterialle, ja hyvältähän se maistui. Tällä kertaa mukana ei tullut kovinkaan paljoa niitä jotain-merestä-älä-kysy-mitä -ylläreitä, ainoastaan yksi lautasellinen epäilyttävää, oranssia, limaista mössöä. 

Nuudeleita piristävän vihreinä

"Ignorance is bliss", eli en tiedä mitä tämä oli, ja parempi niin. Maku oli alkuun hyvin merellisen suolainen, mutta jälkimaku yllätti kauheudellaan. Äkkiä nuudelia päälle!

Kaksi kalaa. Enää puuttuu ne viisi leipää. Ja kyllä tällä määrällä ainakin kahden hengen seurue saa mahan täyteen.

Pää, pyrstö ja ruodot keiteltiin kalasopaksi. Lisäksi mukaan oli heitetty ainakin purjoa ja ituja.
Kalalounaan jälkeen olimmekin tyytyväisiä, että saatoimme kiivetä pyörien selkään ja nauttia vuorostamme myötätuulen vaikutuksesta. Menomatka oli oikea tuskien taival, mutta paluumatka sujui niinkin mukavissa merkeissä, että saatammepa tehdä joskus vielä saman reissun toistamiseen.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Satunnaisotoksia



Lauantaita on vietetty Gangneungissa sateisissa merkeissä. Ensi viikolla on säätietojen mukaan taas kevättä ilmassa, ja seikkaperäisten kertomusten mukaan viimeistään toukokuussa pitäisi olla jo teepaitakelit, mutta tällä hetkellä elohopean näyttäessä kokonaiset yhdeksän astetta tuntuu houkuttelevammalta kaivaa kaapista taas kerran se toppatakki teepaidan sijaan.

Eilen sain kuitenkin nauttia aurinkoisesta, joskin tuulisesta päivälenkistä läheisessä kaupunginosassa. Kirsikankukat tosin katosivat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin, ja tällä hetkellä lukuisat kirsikkapuut ovatkin vihreän ruskehtavia kuivuneine kukintoineen. Puutarhat ja pellot sen sijaan alkavat jo vihertää lupaavasti, ja koko kaupungin mummut ja papat näyttivät olevan kuopsuttelemassa kasvimaita. Koreassa jok'ikinen pienen pienikin maapläntti on yleensä hyödynnetty kasvimaaksi, oli kyseessä sitten parkkipaikka tai kuntosalin takapiha. Ilmeisesti täällä ei pelätä pakokaasujen ja muiden myrkkyjen siirtymistä kasviksiin. Suomessahan suhtaudutaan tienvierten marjasaaliisiin lähes hysteerisesti, vaikka monilla maaseudun autoteillä päivässä ohi kulkevat autot ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta älä vaan poimi tien vierestä mustikoita, ne ovat myrkyllisiä! Täällä salaatit kukoistavat moottoritien varressa, puhumattakaan Soulin silminnähtävän pakokaasuverhon alla makaavista kasveista. Mutta ehkäpä omat makunystyräni ovat jo tottuneet pakokaasujen aromiin...

Alla kuitenkin muutama satunnaisotos eilisen ja tämän päivän osalta.

Lenkki alkoi ihastuttavalla näyllä (ja hajulla!); naapuri oli kerännyt kalasaaliin katolleen kuivumaan. Katto oli siis kuorrutettu kalanpäillä ja -pyrstöillä, jotka lojuivat auringonpaisteessa. Hajuelämyksen voitte ehkä kuvitella.
Läheisen kadun varrelle on ripustettu kymmeniä paperilyhtyjä kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Tämä persoonallinen piha-aita oli pakko kuvata. Mukana ainakin useammat Rossignolit, myös Elan-merkkisiä suksia näytti eksyneen joukkoon. Ei kuitenkaan yksiäkään Peltosia, Karhuja tai Järvisiä.


Heti kaupungin keskustan ulkopuolelta löytyy pikkuisia omakotitaloja pihoineen ja kasvimaineen.
Pappa peltohommissa. Katsoi vähän pahasti paparazzin iskiessä, mutta yritin lepytellä väläyttämällä kaikista hurmaavimman hymyni.

Lisää kasvimaan kuopsutusta. Paikalliset papat ovat melkoisia viherpeukaloita.

Eräs asia, johon kiinnittää Koreaan tullessaan monesti huomiota, ovat sähköjohtojen sekamelskat kaupungilla. Johtoja kulkee joka suuntaan ja välillä hyvinkin matalalla (niin, että käsin on mahdollista kurkottaa johtoon). Voin vain kuvitella paikalliset tee-se-itse-miehet hommissa: "...tässä ennenkään mitään sähkömiestä ole tarvittu..."

Lopuksi vielä pari herkkukuvaa: tänään päivällä vihdoin löysimme kauan etsimämme, kuuluisan mandukuk-paikan, eli taikinanyyttikeittoravintolan. Mandut ovat yksi parhaista korealaisista ruoista (omaan makuuni), mutta pakko myöntää, etteivät kyseisen ravintolan mandut eronneet maultaan muiden vastaavien paikkojen tuotoksista. Mutta hyväähän se oli, tottakai. 

Manduja sai siis sekä keitossa, että pelkältään. Taikinan sisällä oli kimchiä, jauhelihaa, riisinuudelia sekä jonkin verran vihanneksia ja mausteita.
Iltapalaksi piti vielä ostaa E-Martista kunnon sushilajitelma. Sushi on täällä kohtuullisen edullista, ainakin Suomen hintoihin verrattuna, ja tämä 20 kappaleen kokoelma maksoin noin 10 euroa. Toki tämä lajitelma oli kalliimmasta päästä, kun taas esimerkiksi makirullat ovat huomattavasti edullisempia. Ja jos taas mennään korealaisen sushin eli kimbapin pariin, niin sitten hinta romahtaa ihan euro-parin tienoille.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...